Tätä kirjoittaessani vietän aikaani kuntoutuskeskuksessa.Täyshoidon ja ohjelman lomassa on ollut aikaa tutustua muihin osalistujiin sekä miettiä mikä todella saa juuri minut syttymään jääkiekosta.

Ei ole salaisuus,että ryhmäämme on sattunut lisäkseni TPS:n,Ilveksen ja Lukon aktiivifaneja.Tikkupullan paistossa nuotion äärellä käytiin mielenkiintoista keskustelua jääkiekosta ja varsinkin oman seuran ylivoimaisuudesta muihin verrattuna.

Siinä minä olin kirkkaanoranssissa Tapparahupparissani paasaamassa omasta rakkaudestani.Niistä hyvinmuodostuneista pelaajista,jotka sirklaavat jäällä luksustyyliin ja laittavat kiekon taitavasti vastustajan ylämummoon.Ja onko loppuviimeksi maailmassa mitään niin seksikästä kuin Tapparan pelaaja kyyristymässä lähtemään räjähtävään luisteluvauhtiin?Vastaan: EI OLE!

Tappara on luotettava yhteistyökumppani.Homma toimii ja lupaukset pidetään.Sijoitusraha poikii takaisin ja jos ei näin tee,se pistetään tekemään.Fanilauman luotsissa ovat ihmiset,jotka oikeasti osaavat vastata soittopyyntöihin ja kiukuttelevat vain tarvittaessa.

Tappara on seura,jossa tehdään toki myös virheitä.Uusi suunta on kiikarissa heti jos ollaan metsään menty.Kuoppaan voidaan tilapäisesti tipahtaa,mutta sinne ei jäädä maatumaan.Jokainen uusi kausi on uusi mahdollisuus ja se tiedetään.Jos joku ei toimi,se vaihdetaan.Tämä on opittu.ja varsinkin parilta edelliseltä kaudelta.

Fanikokoonpano on myös jotain sellaista,mistä olen ylpeä.Joukkoon mahtuu jos jonkinmoista tallaajaa ja toistaiseksi kaikki ovat mahtuneet mukaan.Toki joitain on tapakoulutettukin matkan varrella.Vieraspelimatkoilta on tullut kiitoksia fanien käyttäytymisestä.

Fanit myös vaikuttavat Tapparassa ja heitä myös kuunnellaan.Mielipide painoi taannoin myös valmentajanvaihdoksessa kun herra Hirvonen joutui antamaan herra Dufvalle tilaa.C3:n huudoissakin kaikuu kiitos valmennuksesta aina tarvittaessa.

Yhteishenki,se on sellaista herkkua,mitä saa Hakametsässä lapioida ilmaiseksi sisuksiinsa.Yhtä perhettä ollaan.Joukkue ja fanit pelaavat yhteen.Yhdessä noustaan ja yhdessä kompastellaan.

Ja mikä on sitten se ehdoton kirsikka kakun päällä?No tietenkin nimmarienhaku näiltä kirvesrinnoilta.Parhaimmassa tapauksessa juuri pelin jälkeen pukuhuoneesta tullut,tekemisenmeiningiltä tuoksahtava,sukaton pelaaja tussi kädessä ja valmiina antamaan käsialanäytteensä fanin arkistoon...